Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto (1883)

Alkulause

Vähän toista vuotta takaperin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran oli tilaisuus painon kautta julkaista erinäinen, valtiovaroilla kustannettu ainekokoelma, nimeltä "Ruotsalais-suomalainen Virkakielen Sanasto", jonka synnystä ja tarkoituksesta myöskin silloin saman kirjan alkulauseessa tietoja annettiin. Tämän alustavaisen työn päättymistä maan hallitukselle alamaisesti ilmoittaissaan Seura anoi, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa suvaitsisi Armollisesti asettaa ja kokoon kutsua teoksen varsinaista ja lopullista suoritusta varten tarpeellisen komitean, ja ehdotti tämän jäseniksi herrat senaatin-kielenkääntäjän, filosofianmaisterin Frans Ferdinand Ahlman'in, hovioikeuden-notariukset, filosofian-maisterin Emanuel Berner'in ja Ernesti Emil Forsman'in, kruununvoudin Eligius Olsoni'n sekä oikeusraatimiehen Johan Kristian Svanljung'in. Kaikin puolin myöntävä vastaus tuli Seuralle Keisarillisen Senaatin Sivili-toimituskunnan kirjeen kautta viime vuoden Marraskuun 7:ltä p:ltä, ja nykyisen vuoden Helmikuun ensi päivinä komitea, kruununvouti Olsoni esimiehenä, kokoontui täällä Helsingissä. Lähes kolme kuukautta työskenneltyään komitea erosi, yhtyi jälleen Syyskuun alussa ja oli työnsä perille päässyt ennen mainitun kuun kuluttua, niin että viime Lokakuun kokouksessa Seura sai valmiina vastaanottaa sen "Ruotsalais-suomalaisen Laki- ja Virkakielen Sanaston" käsikirjoituksen, joka nyt yleisön käytettäväksi tarjotaan. Miltä kannalta komitea on tehtävänsä käsittänyt, näkyy seuraavasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle yhdessä käsikirjoituksen kanssa jätetystä kirjoituksesta:

"Kirjallisuuden Seuran ehdotuksesta määräsi Keisarillinen Suomen Senaatti 7 p. Marraskuuta viime vuonna allekirjoittaneet komiteana lopullisesti toimittamaan tarpeelliseksi havaittua ruotsalais-suomalaista laki- ja virkakielen sanastoa. Tämän tehtävänsä on komitea nyt suorittanut ja saa, käskyn mukaisesti, tämän myötä Kirjallisuuden Seuralle lähettää teoksensa käsikirjoituksena.

Tätä työtä toimitettaessa, jonka pohjana on ollut Kirjallisuuden Seuran toimen kautta Lakiteoksesta, Asetuksista ynnä muista lähteistä kerätty ja painatettu ainekokoelma, on komiteassa yhä varmemmaksi käynyt se vakuutus, että Suomen kielin vapaasti voipi liikkua ja on liikuttu niillä aloilla, jotka kuuluvat komitean työpiiriin, jospa monesti hyvin erikaltaisia sanoja onkin käytetty osottamaan yhtä käsitettä. Sanaston suurin hyöty lieneekin siinä, että sen kautta Suomen kielen käyttämistapa ehkä pikemmin kuin muutoin vakaantuu niihin sanoihin ja lauseparsiin nähden, mitkä laki- ja virkakielen alalla ovat ikäänkuin termini technici ja joita varten komitea, mainitun tarkoitusperän saavuttamiseksi, yleensä on jo löytyvistä kielivaroista käyttänyt vaan yhden sanan ja lauseparren, pannen ainoastaan silloin tämänkaltaiselle käsitteelle kaksi tai useampaa vastaavaa suomalaista merkitystä, kuin eri kielimurteiden vaatimuksia on katsottu taarpeelliseksi noudattaa taikka milloin käytännössä ennen ollutta sanaa on pidetty niin kehnosti sepitettynä, että toinen, komitean mielestä parempi on ollut tarvis ainakin koetteeksi asettaa entisen rinnalle.

Tehtävänsä on komitea muutoin käsittänyt siten, että etupäässä, paitsi edellämainittuja sanoja ja lauseparsia, jotka. kuuluvat laki- ja virkakieleen, sen ahtaammassa merkityksessä, sanastoon on otettu myöskin suuri joukko sellaisia sanoja ja lauseita, mitkä, kuuluen oikeastaan yleiseen sanakirjaan, kuitenkin yleisemmin käytetään oikeuksien ja virastojen toimituskirjoissa, jota tehdessä komitea tietysti ei ole voinut asettaa mitään tarkkaa sääntöä, vaan on ollut pakotettu päättämään in casu kustakin eri sanasta. Lisäksi on sanastoon otettu yleisimmät sanat ja nimitykset kirkon, koulun, maanmittauksen, terveyshoidon sekä eräiltä muiltakin aloilta.

Mitä esimerkkeihin ja fraaseihin tulee, on sääntönä pidetty, että niitä on sanastoon pantu vaan milloin käsitettä jossakin lausemuodossa suomeksi sanotaan oudommalla tavalla, joka enemmin eroaa Ruotsin kielestä. Tästä säännöstä on kuitenkin joskus tehty poikkeuksia. Mallein eli kaavain valmistamisen taas on komitea katsonut olevan tykkänään tehtävänsä ulkopuolella.

Lopuksi komitean ei sovi olla mainitsematta sitä arvokasta apua, jonka komitea on saanut niistä ehdotuksista ja muistutuksista, joita useat asiaa harrastavat kansalaiset ovat tehneet heille sitä varten lähetettyihin kappaleisin yllämainittua ainekokoelmaa, joita kappaleita lähes neljäkymmentä on tullut komitean käytettäväksi".

Helsingissä 22 p. Marrask. 1883.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käskystä:

F. W. Rothsten, Seuran nyk. sihteeri.

A

B

C

D

E

F

G

H

I

J

K

L

M

N

O

P

Q

R

S

T

U

V

Y

Å

Ä

Ö