Peruukkimestari Johan Hackman

Venäläismiehityksen päättyessä syksyllä 1721 Turussa ei ollut yhtään opinkäynyttä peruukintekijää, vaikka töitä olisi riittänyt. Kaupungin peruukkipäiden oli tyydyttävä nurkkamestareiden tarjoamiin palveluihin. Tilanne oli niin vakava, että maaherra Otto Reinhold Yxkull katsoi parhaaksi itse puuttua asiaan.

Maaherra ilmoitti maistraatin kokouksessa 5. kesäkuuta 1723, että eräs tukholmalainen peruukintekijä olisi halukas muuttamaan Turkuun, mikäli hän saisi joitakin etuuksia ja kaupungin nurkkamestarit pantaisiin kuriin. Maistraatti myönsi peruukintekijälle kolmen vuoden verovapauden ja lupasi suojella häntä kaikelta sorrolta. Peruukkimestari Johan Hackman ei viivytellyt, vaan oli Turussa jo 19. kesäkuuta 1723, jolloin hän esitti maistraatille maaherralta saamansa valtakirjan. Hän oli sittemmin kuolemaansa asti Turun ainoa peruukintekijä. 

Turun peruukintekijäin ammattikunta perustettiin vuonna 1778 eli vasta peruukkikauden loppupuolella. Ennen sitä kisällit matkustivat Tukholmaan antamaan mestarinäytteen ja turkulaiset peruukkimestarit olivat sikäläisen ammattikunnan jäseniä. 

Johan Hackmanin (s. 1681, k. 4.11.1736 Turussa) vanhemmat olivat saksalaistaustainen kirjanpitäjä Daniel Hackman ja Beata Emundintytär. Hän oli tukholmalaisen peruukkimestarin Johan Geistin oppilas ja haki lisäoppia Königsbergistä 1700-luvun alussa. Hackman sai porvarinoikeudet Tukholmassa 7. elokuuta 1708. 

Hackman pärjäsi Turussa varsin hyvin, sillä jo vuonna 1724 hän kykeni ostamaan kivitalon keskeiseltä paikalta Kirkkokorttelista, Suuren Kirkkokadun varrelta. Vuonna 1725 Hackman anoi lupaa "pienen talouskaupan" harjoittamiseen päätoimensa ohella. Hän sai oikeuden myydä suolaa ja tupakkaa, mutta häntä kiellettiin avaamasta ovea kauppaansa kadun puolelta. 

Vuodesta 1725 Hackman toimi Kirkkokorttelin palomestarina ja vuonna 1729 hän kuului porvarikaartin päällystöön kaupunginvänrikkinä. Tehtävä ei ollut helppo, sillä porvareita oli vaikea saada osallistumaan harjoituksiin, suorittamaan vartiopalvelusta tai muita kaartille kuuluvia tehtäviä.

Peruukkimestari Hackman valitti vuonna 1727 oikeudelle, että rakuuna Sven Holm oli loukannut hänen ammattikunniaansa. Holm oli yksi niistä nurkkamestareista, jotka valmistivat ja korjasivat peruukkeja Turussa venäläismiehityksen aikana. Kielloista huolimatta hän ilmeisesti pyrki jatkamaan alalla ja kilpailemaan oikean mestarin kanssa. Johan Hackmanin puoliso vuodesta 1714 oli Margareta Pihl (s. 1696, k. 1730), jonka vanhemmat olivat tukholmalainen säämiskämaakari Baltzar Pihl ja Anna Faust. Avioliitosta syntyi useita lapsia, joista vanhin Daniel (s. 1715, k. 1782) valmistui peruukintekijäksi. Isä Hackmanin kuoltua Turun maistraatti myönsi Danielille oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattiaan Turussa. Daniel Hackman jäi kuitenkin Tukholmaan, missä hän sittemmin toimi peruukkimestarina ja raatimiehenä. 

Lapsista toiseksi vanhin Anna Margareta (s. 1716, k. 1770) avioitui 29. tammikuuta 1736 kultaseppämestari Johan Wittfoothin kanssa, joka Hackmanin kuoltua toimi perheen neljän vielä alaikäisen lapsen Karl Fredrikin, Ulrikan, Aronin ja Beata Marian holhoojana. 

Hackmanin kuoltua Kirkkokorttelin talo myytiin. Ostaja oli katedraalikoulun lehtori, maisteri Martin Gråå ja hinta 3 500 kuparitaalaria. Hackmanin peruukkiverstasta hoiti hetken aikaa hänen kisällinsä Josias Bolmroos. Kuolinpesä ilmoitti kuitenkin jo joulukuun lopulla 1736, vain kaksi kuukautta Hackmanin kuoleman jälkeen, että liike oli lopetettu. Mainittakoon vielä, että peruukkimestari Hackmanin ei tiedetä olleen sukua Viipurin Hackmaneille. 

Pirjo Terho  

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 5/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.