HisKi-aineiston käyttö tieteellisessä tutkimuksessa

10.01.2024

Perhe- ja väestöhistoriasta kiinnostuneelle historiantutkijalle ilmainen ja avoimen lähdekoodin sukututkimusohjelmisto Gramps yhdistettynä HisKi-tietokantaan tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia. Grampsin avulla ja osin automatisaatiota hyödyntämällä voi kerätä laajoja sukupuuaineistoja, jotka mahdollistavat uudenlaisia näkökulmia menneisyyteen. Miten perheenjäsenet vaikuttivat toistensa elämänpolkuihin? Olivatko elämän realiteetit tai tapakulttuuri erilaisia eri puolilla Suomea?

Väitöskirjassani tutkin kriisien vaikutusta perheenmuodostukseen ja hedelmällisyyteen Suomessa 1600–1800-luvuilla. Tutkimukseni on ylipäätään mahdollista vapaaehtoisten sukututkijoiden tekemän työn kautta, sillä aineistonani käytän neljän seurakunnan tai kappeliseurakunnan HisKi-tietokantoja: Eckeröä (1684–1895/1950), Kaavia (1720–1899/1906), Paltamoa (1727–40, 1749–1900) ja Veteliä (1673–1899). Yhdessä tiimini kanssa olemme kehittäneet yhä toimivampia työkaluja sekä rakentaneet useiden paikkakuntien aineistoja. Kiitos työssä tähän saakka mukana olleille!

Olen valinnut tutkimukseeni maantieteellisesti etäällä toisistaan sijaitsevia luterilaisia seurakuntia, joiden aineistot ovat mahdollisimman aukottomasti saatavilla jo varhain henkilötasolla. Tutkimusasetelmani kannalta on tärkeää, että mahdollisimman monille aineistoon syntyville löytyy avioliitto tai tieto kuolemasta mieluiten samasta seurakunnasta. Seurakunnat eroavat tässä toisistaan, sillä toisinaan lapsivainajia on jätetty kirjaamatta tai muuttoliikettä lähiseurakuntien välillä on ollut enemmän. Varsinkin kaupunkiseurakuntien aineistot ovat haastavia, koska niiden ja maaseudun välinen muuttoliike oli tiiviimpää. Eräissä seurakunnissa avioparit vihittiin vaimon seurakunnassa, kun taas toisissa miehen seurakunnassa. Usein molemmat tavat olivat käytössä. Virhemarginaalin arvioiminen on haastavaa – ketä voi seurata ja ketä ei? Mihin suuntaan aineisto on kallellaan?

Tarkasteluajanjaksoni kattaa viidestä kahdeksaan laskennallista sukupolvea eli 150–230 vuotta. Aineistojen syntyajankohdalla on merkitystä, sillä joissakin seurakunnissa kirjanpidon tarkkuus vaihtelee eri aikoina. Tutkimusta aloittaessa olikin käytävä läpi suuri määrä seurakuntia monin kriteerein. Tutkimukseeni sopivan seurakunnan tulee olla sopivan pieni, henkilöiden identifioitavissa selkeästi eikä aineistossa saa olla aukkoja. Seurakunnan ja aineistojen tuli olla olemassa jo 1600-luvun lopulla sekä seurakunnan rajojen muuttua mahdollisimman vähän ja selkeästi. Hyvien historiakirjojenpidon tuli alkaa mahdollisimman varhain ensisijaisesti 1600-luvulta. Historiakirjat täytyi olla kirjattu HisKiin vähintään 1900-luvun alkuun asti, ja myös muuttaneiden luettelot oli hyvä olla jo puhtaaksikirjoitettuja.

Jatkossa vieläkin erinomaisempaa olisi, mikäli käytössäni olisivat kastettujen, vihittyjen, haudattujen ja muuttaneiden luettelot 1950-luvulle saakka. Kirjojen puhtaaksikirjoitustyöhön jokainen tutkimusseurakunnissani sukuaan tutkiva voi osallistua alkamalla vapaaehtoiseksi tallentajaksi. Mikäli haluat auttaa muita alueesi sukututkijoita ja olla mukana tukemassa tutkimushankettani, olethan yhteydessä osoitteella seura@genealogia.fi. Arvokas työpanoksesi mahdollistaa kotiseurakuntasi väestön tutkimisen uudenlaisista näkökulmista, joiden kautta voidaan kerryttää tutkimustietoa menneisyyden perheistä ja yhteisöistä. Omien sukulaisten vaiheita on näin mahdollista tulkita suhteessa muihin samoina aikoina eläneisiin. Olivatko sukulaisteni elämänvaiheet samankaltaisia kuin tietyssä ajassa yleensä vai poikkesivatko he siitä?

Kun tutkimukseni aluevalintaan lisätään vielä mielenkiinnonkohteeni eli kriisiaika ja sen vaikutusten tutkiminen, on aineistojen saatavuuden ohella otettava huomioon eri elinkeinojen haavoittuvuus ja Suomen pohjoinen sijainti. Olennaiseksi nousee ymmärtää, etteivät kadot iskeneet edes samalle seudulle samalla voimakkuudella. Onko oikeastaan olemassakaan mitään kokonaishistoriaa, jossa aikalaiset elivät? Kriiseissä oli, ja on, häviäjiä ja hyötyjiä. Toisilla on paremmat lähtökohdat kriisin alkaessa, mutta sattumallakin on suuri vaikutus kohtaloille. Pitkän aikavälin tarkastelussa mukaan tulee katovuosien lisäksi muitakin kriisejä – tautiepidemioita ja sotia. Niiden vaikutukset sekä lähdeaineistoon että väestöön ovat mittavia – ja kiinnostavia. Seurakuntavalintani eivät välttämättä ole ideaaleja yksittäisen ilmiön tutkimukselle, mutta ne ovat reaaliteettien sanelemia ja mahdollistavat erinomaisella tavalla alueiden vertailun. Tutkimuskuntien kärkipäässä ovat valitsemieni Eckerön, Kaavin, Paltamon ja Vetelin ohella olleet alusta saakka mukana Akaa ja Ii, joiden tietojen yhdistelyyn tässä vaiheessa ei ole resursseja. Toivottavasti tulevaisuudessa voin laajentaa tutkimustani niihin.

Historiantutkijan tapa tarkastella menneisyyden perheitä eroaa sukututkijan tarpeesta. Kun jälkimmäiselle on tärkeintä tietää varmaksi kunkin perheen elämänvaiheet, määrällistä pitkän aikavälin väestöhistoriaa tutkivan on pakko hyväksyä pieniä epävarmuuksia. Tutkimuksessa syntyvän aineiston luonteelle on tyypillistä, että lapsilla on oikeat sisarukset, mutta sukuketjujen muodostuksessa voi tulla virheitä. Aineistossa on työskenneltävä pitkälti nimi- ja syntymäpäivätietojen pohjalta. Mikäli seurakunnassa ei käytetty sukunimiä, aineiston kertyy useita lähekkäin eläneitä nimikaimoja. Kuka kukin oikeastaan oli? Oliko henkilö ylipäätään syntynyt kyseisessä seurakunnassa vai tullut muualta esimerkiksi sotaväen mukana?

Sukututkijan näkökulmasta voi olla yllättävää, että helpointa on seurata henkilöitä jopa 1600-luvulta Suomen sotaan saakka. Valitsemissani seurakunnissa kirkonkirjoja on pidetty kattavasti, mutta 1800-luvun väestönkasvu yhdistettynä kasvavaan muuttoliikkeeseen haastaa papin kaksiulotteisen kirjanpidon. Kriisiajat luovat katkoksia muutoin hyvään aineistoon. Kuitenkin juuri kriisiaikojen pitkäaikaiset vaikutukset syntyvyyteen ja ihmisten elämänkulkuun eri puolilla Suomea ovat jännittäviä. Oliko kehitys samankaltaista kaikkialla? Miksi? Miksi ei? Historiantutkijat puhuvat tiettynä aikana jaetusta mentaliteetista , mutta ihmisten elämänkulkuun vaikuttavat myös yhteiskunnan pitkän aikavälin muutokset ja sattuma. Ihmiset elivät osana perhe-, suku- ja kyläyhteisöjään ja tekivät elämäänsä kauaskantoisestikin vaikuttavia päätöksiä siinä missä nykyäänkin. Yksittäisistä elämänpoluista voidaan silti rakentaa käsityksiä kadonneesta maailmasta. Siitä, mikä oli tärkeää, ja milloin eroavista käytännöistä syntyikin normeja ja toimintamalleja.

Pitkän 1800-luvun väestönkasvu ja muuttoliike aiheuttaa haasteita erityisesti 1800-luvun lopulla, jolloin monille aineistoni henkilöille ei enää löydykään syntymän jälkeistä elämäntapahtumaa. Teen kvantitatiivista tutkimusta, joten mahdollisuuteni seurata henkilöitä kunkin seurakunnan ulkopuolelle ovat rajalliset. Paikallishistorioitsijoiden ja sukututkijoiden jo tekemistä sukupuista on tässä työssä suuri apu. Vaikka tiedoista puuttuisi lähdeviitteet, on tarjolla polku, jota seurata ja koettaa etsiä henkilöä alkuperäislähteistä.

Sukupuiden yhdistäminen Gramps-ohjelmistolla kuten muukin sukututkimus vaatii valtavasti työtunteja, mutta lopputuloksena syntyy tuhansia ihmisiä elämänvaiheineen kattava tietokanta. Moni suku on jo hyvin tutkittu, mutta kun lähtökohdaksi otetaan yhden seurakunnan koko väestö, tietokantaan päätyy myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ole elossa yhtään suoran sukulinjan jälkeläistä. Suurta tietokantaa rakentaessa on yleensä pidettävä pää kylmänä ja kerättävä tietoja massana, mutta toisinaan inhimillisyys, uteliaisuus ja muut arkistolähteet vievät voiton. Millainen tunnetyö perheessä on täytynyt tehdä, jos useita saman perheen lapsia on kuollut muutaman viikon aikana tartuntatautiin? Mitä oikeastaan onkaan tapahtunut, jos jonkun kuolinsyynä mainitaan teloitus? Kuka perheissä on päättänyt nimenannosta, jos samalle vanhemmalle syntyy useita samannimisiä lapsia?

Loppujen lopuksi tutkimukseni mahdollistaa menneisyyden kappalaisten uuttera työ seurakuntansa paimenena. Hyvin harvassa maailman maassa on mahdollista seurata henkilöitä kehdosta hautaan niin, että heidän elämänvaiheensa ovat yhtä selkeästi hahmotettavissa kuin Suomessa. Kun erinomaisiin aineistoihin yhdistetään tietokone, automatisaatio ja määrälliset tutkimusmenetelmät, saadaan menneisyyteen tuoreita näkökulmia. Kuinka perhesuunnittelu, tieteen kehitys ja yhteiskunnallinen tasa-arvo ovat muovanneet menneisyyden maailmasta sen paikan, jossa näin loppuvuodesta 2023 elämme?

Lähdekirjallisuutta:

  • Häkkinen Antti et al. "Suomalaiset sukupolvet, elämänkulku ja historia – Sukupolvesta sukupolveen". Teoksessa Sosiaalinen albumi. Elämäntavat sukupolvien murroksissa. Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja 125. 2017.
  • Tieteen termipankki. Historia: annalismi.

Sara Itkonen

Sara Itkonen on Suomen ja Pohjoismaiden historia väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän tutkii väitöskirjassaan Suomen historian nälänhätiä 1690- ja 1860-luvuilla selviytyjien näkökulmasta väestötieteellisin menetelmin sekä perehtyy Suomen väestö- ja perhehistorian muutoksiin 1600–1900-luvuilla. Itkonen esitelmöi historian- ja sukututkimuksenrajapinnoilla työskentelystä Suku 2024 -tapahtumassa.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 12/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.