Tuomas Huotarin onnettomuus

Sotkamon käräjillä 10.–15.8.1748 käsiteltiin Tuomas Huotarin paloapuanomusta. Paloapu oli yhteisön keino auttaa tulen uhriksi joutunutta. Käräjillä arvioitiin vahinko, josta korvattiin osa yhteisesti. Paloapua kerättiin muutamia äyrejä jokaiselta talolta, ja kerääjinä toimivat paikalliset luottamusmiehet kirkon kuudennusmiehet. 

Oikeus saattoi määrätä avun keräysalueeksi oman nimismiespitäjän, tai vahingon ollessa mittavan, useita nimismiespitäjiä tai koko kihlakunnan. Paloapuanomus kertoo ajan sotkamolaisesta rakennuskannasta. 

Paloapua hakenut Tuomas Huotari asui Sotkamon pitäjän Lentuan kylässä 1/8 manttaalin Ohtolan perintötilaa. Hän kertoi oikeudessa, että illalla 18. toukokuuta 1748 hänen naisväkensä oli lämmittänyt karjalle vettä ja valmistanut iltaruokaa. Sen jälkeen naiset olivat katsoneet tarkkaan, että keittiön tuli oli sammunut. Itse Tuomas oli mennyt makaamaan ja nukahtanut. Hänen nuorempi veljensä Heikki oli kuullut koirien haukkuvan ja aivan kuin ajavan jotakin takaa talon ryssän puoleisella sivulla. Tuomas oli noussut ja avannut pirtinluukun ja katsonut, mistä oli kysymys. Hän ei ollut kuitenkaan huomannut mitään. 

Seuraavaksi hänen vaimonsa Inka oli havahtunut puolen yön aikaan huminaan ja huomannut keittiön ja sen vieressä olevan liiterin ja karjasuojan olevan tulessa. Kova tuuli oli lietsonut tulta niin, että karjaa ja muuta irtaimistoa ei voitu pelastaa, saatikka tulta sammuttaa. Koko tila ja perheen omaisuus tuhoutui palossa. Varalääninviskaali Isak Schroderus ja lautamies Matti Kyllönen olivat arvioineet vahingon 29.7.1748 seuraavasti: 

1. Uusi vuonna 1746 rakennettu pirtti, 4 syltä (syli 1,8 m) kanttiinsa, lautakatto ja hyvä sisustus, 120 kuparitaalaria.
2. Toinen pirtti, 3½ syltä kanttiinsa ja sen vieressä ruokakamari 2½ kyynärää kanttinsa, 90 kuparitaalaria.
3. Uusi porstua, 3 syltä pitkä, edellisten välissä, 3 ovea, lautakatto ja honkalankkulattia, 30 kuparitaalaria.
4. Karjasuoja, 5 x 4 syltä, lautakatto, 40 kuparitaalaria.
5. Karjasuoja, 5 x 6 syltä, rakennettu 1741, lautakatto, 30 kuparitaalaria.
6. Heinälato, 4 x 5 syltä, 70 kuparitaalaria.
7. Vanha heinälato, kolme syltä kanttiinsa, 20 kuparitaalaria.
8. Talli 3½ syltä, ylinen 4 syltä, 70 kuparitaalaria.
9. Uusi liiteri eli tanhua, 6½ syltä pitkä ja 6 syltä leveä, 28 kuparitaalaria.
10. Pieni luhtiaitta, 8 kuparitaalaria.
11. Pieni vanha tolppa-aitta, 12 kuparitaalaria.
12. Keittiö, 28 kuparitaalaria.
13. Rakennuksissa palanut viljaa ja jauhoja, 92 kuparitaalaria.
14. Karja, 324,16 kuparitaalaria.
15. Karjan rehu, 14,16 kuparitaalaria.
16. Käsikivet, päreitä ja polttopuita, 32,12 kuparitaalaria.
17. Kupari, malmi, tina, 30,16 kuparitaalaria.
18. Rauta- ja muita kaluja sekä kirjoja, 32,10 kuparitaalaria.
19. Vaatteet, 53,04 kuparitaalaria.
20. Nahkat, laukut, säkit, 28 kuparitaalaria.
21. Hevosen varusteet, 8 kuparitaalaria.
22. Puuastiat ja -välineet, 20 kuparitaalaria. 

Vahingon arvoksi saatiin yhteensä 1181 taalaria 10 äyriä kuparirahaa. Tuomas Huotari pyysi, että hänelle myönnettäisiin paloapua. Varsinkin kun kaksi venäläisten rajarosvoa oli 20 vuotta aiemmin vuonna 1728, yöllä vasten 19. toukokuuta, murhannut hänen isänsä ja äitinsä, ja vienyt heidän arvokkaimman omaisuutensa. Tästä hän ei ollut saanut mitään takaisin, minkä kaiken hän saattoi vahvistaa valallaan. Oikeus totesi, että sen mielestä katselmuspöytäkirjan summat oli arvioitu yläkanttiin erityisesti irtaimiston kohdalla. Sotkamon pitäjä myöntyi kuitenkin yhdessä Paltamon pitäjän lähettämän edustajan kanssa maksamaan kukin manttaalinsa mukaan yhteensä 650 kuparitaalaria paloapua, kunhan Tuomas hankkisi maaherralta luvan siihen. 

Huotaria oli kohdannut siis kaksi onnettomuutta 20 vuoden välein. Tuomaan vanhemmat tappoi eräs jyskyjärveläinen rajarosvo, joita oli suuren Pohjan sodan päättäneen vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jälkeen riivaamassa raja-alueiden ihmisiä. Suuret tulipalot mullistivat perheen elämän joiksikin vuosiksi, mutta paloavun turvin voitiin ryhtyä jälleenrakennukseen ja rakennukset nousivat nopeasti. Karjaakin voitiin ostaa kootulla paloavulla. 

Veli Pekka Toropainen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 7/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.