Talonpoikien liikkuvuus 1

27.08.2024

Verotuksen ja kirkon lähteet antavat sukututkijalle kuvan maalaisyhteisöstä, jossa ihmiset pysyivät paikoillaan. Korkeintaan muutettiin asuin- tai palveluspaikkaa lähialueilla. Tuomiokirjat antavat monipuolisemman kuvan esivanhempien liikkumisesta. Esimerkiksi olen ottanut Turun hallinnolliseen, kirkolliseen ja markkina-alueeseen kuuluneen Loimaan pitäjän tuomiokirjat 1500-luvulta 1700-luvulle. Käyttämäni oikeusjutut käsittelevät tuomiokirjoissa yleisesti esiintyviä matkustamisen syitä.

Kruunun kyydit

Kruunu vaati talonpojilta monenlaisia matkoja. Osa veroista oli toimitettava sille määrätylle kokoamispaikalle, joka Loimaan osalta oli siis Turku. Esimerkiksi elokuussa 1677 Kauhanojan Bengt Punto ja Thomas Sipilä kertoivat vieneensä kymmenysviljoja Turkuun edellisenä kesänä.

Myös kruunun vaatimat päivätyöt oli suoritettava sen osoittamassa paikassa, lähinnä linnoissa ja kruunun kartanoissa. Siten huhtikuussa 1640 määrättiin jakomiehet keräämään pitäjältä maksu Virtsanojan Simon Kurjen ja usean pitäjän kirvesmiehen työstä. He olivat olleet edellisenä syksynä suorittamassa pitäjän puolesta päivätöitä Turun linnaan.

Aina talonpojat eivät olleet suostuvaisia suorittamaan heille määrättyjä kruunun töitä, vallankin jos nämä oli suoritettava pitkien matkojen päässä kotipitäjästä. Esimerkiksi Metsämaan Matts Mattila tuomittiin 12. elokuuta 1556 sakkoon, kun hän ei ollut vienyt kruunun tervaa Turkuun. Käräjillä 28. syyskuuta 1559 tuli tuomio, kun hän jätti saapumatta siltatöihin Kokemäenkartanoon. Sama toistui 13. syyskuuta 1571 pidetyillä käräjillä.

Kruunu järjesti kokoontumisia, joissa käsiteltiin talonpoikia koskevia asioita. Kesäkuussa 1677 Loimaalta myönnettiin Soinilan Thomas Hosikkeelle 15 kuparitaalaria siitä, että hän oli ollut kihlakunnan herrainpäiväedustajana Turussa provinsiaalikokouksessa kahdeksan päivää, ja maksanut matkansa itse. Sigfrid Heikkilä Mökköisistä ja Bertil Mattila Metsämaalta toimivat puolestaan talonpoikien omatoimisina lähettiläinä ja kävivät vuonna 1594 Kaarle-herttuan puheilla. Heidän valituksensa aiheena oli raskas linnaleiri ja kestitys sekä katovuosi.

Huomattavan osan talonpojille määrätyistä matkoista muodostivat vankien kuljetukset nimismiehenkartanoiden ja Turun linnan välillä. Kesäkuussa 1689 pääsi ikaalislainen miehentappaja Matts Johansson karkuun häntä Turun linnaan kuljetettaessa. Nimismies Henrik Bertilsson oli antanut laittaa vangin käsirautoihin ja luovuttanut tämän kyytirättärilleen Mickel Mattssonille. Rättäri oli kuitenkin luovuttanut vangin Kojossa talollisille Påval Skyttälälle ja Sigfrid Brusilalle, ja nämä olivat päästäneet vangin pakoon. Rättärin mukaan hän oli pyytänyt Kojon isänniltä hevosta, mutta nämä olivat itse halunneet huolehtia hevosistaan ja lähteä vankia kyytiin.

Loimaalta matkustettiin Turkuun myös maaomaisuutta koskevissa asioissa, sillä maaherran lääninkonttori ja -kanslia sijaitsi siellä. Helmikuussa 1737 Onkijoen Gabriel Ala-Hollo esitti edesmenneen lääninkamreeri Hans Svahnin 26. lokakuuta 1736 Turussa maakirjasta antaman otteen tilastaan. Hollo oli hankkinut sen puolustaakseen hallintaoikeuttaan tilaan. Hän vaati vastapuoleltaan korvausta 16 peninkulman matkasta Turkuun.

Toisinaan käräjäjutut paljastavat myös henkilökohtaisia asioita talonpojista. Helmikuussa 1683 Ilmaristen Jakob Prellu valitti, että hän oli saanut tyrän kahdeksan tai yhdeksän vuotta aiemmin. Lautakunta ja useat pitäjän asukkaat vakuuttivat, että hänellä oli tällainen vika. Siitä hänellä oli Turun kaupunginparturi Petter Staken 8. marraskuuta 1678 antama todistus. Tällä Jakob haki itselleen vapautusta henkiverosta.

Veli Pekka Toropainen

Filosofian tohtori Veli Pekka Toropainen on Suomen historian tutkija, joka on erikoistunut 1600-luvun historiaan. Toropainen on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen ja Aikakauskirja Genoksen toimitusneuvoston jäsen sekä sukututkimuksen opettaja.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 10/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.

Käsiraudat. Suomen kansallismuseo.
Käsiraudat. Suomen kansallismuseo.