Sukututkimus yhdistää juurien kautta

Sukututkimuksella on tapana yhdistää ihmisiä iästä ja sukupolvista riippumatta. Sukututkimus luo yhteishenkeä ympäri Suomen, kun yhdessä muistellaan eri sukuja sekä historian tapahtumia. Sukututkijalle serkku on aina serkku, vaikka yhteinen esivanhempi löytyisikin vuosisatojen takaa sukupuusta.

Minulle sukututkijana sukulaisuussuhde tarkoittaa kaukaakin sitä tosiasiaa, että joskus aikoinaan serkkumme ovat istuneet samoissa käräjissä ja kirkon penkeissä sekä hajaantuneet yhteiseltä puuropadalta maailmalle, mutta sukupuissa he silti pysyvät. 

Sukulaisista puheen ollen, Kuopion sankaripuiston hautausmaalle on haudattu kaukainen serkkuni Karl Leonhard Lode (17.5.1752–25.5.1816) eli kotoisammin historiasta Ukko Lodena tunnettu. Hän oli J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden kautta tunnettu herra, jonka hauta sijaitsee kauniilla paikalla keskellä hautausmaata. Kuljen usein haudan ohitse ja minulla oli tapana mielessäni häntä tervehtiä sanoin: "Hei serkku!" ja hiukan hymyillen nyökäyttää hautakiveä päin kunnioittavasti. 

Kuinka ollakaan tätä oli jo jatkunut pitkään, kunnes kerran päivän valossa tapani mukaan taas huikkasin serkkuvainaalleni sen tutun ja saman tervehdyksen mielessäni ja yhtäkkiä hautakiven suunnasta kuului matala, mutta ystävällinen miehenääni vekkulimaisesti vastaten, että: "Hei!". Heti sen jälkeen vilkaisin hämmentyneenä ympärilleni, että olivatko lähellä ohikulkeneet mies ja nainen tervehtineet tai tuntisimmeko toisemme – no he kumpikin olivat suut kiinni eivätkä he näyttäneet reagoivan toisiinsa tai mitenkään edes minuun. 

Lisänä jännitykseen näytti välimatkaakin olevan reilusti kaikkien meidän kolmen välillä, eikä hautausmaalla näyttänyt olevan ketään muita sillä hetkellä paikalla. Sen jälkeen savolaiset geenini pinkaisivat nopeaan pyrähdykseen ja vasta hautausmaan reunalla uskalsin katsoa taakseni epäuskoisen hämmentyneenä tähän tervehdyksen vastaukseen. Olen aika varma, että tämän voisi periaatteessa arkisesti ja tylsästi selittää, vaikka ohi kulkeneiden älypuhelimien kaiuttimilla, mutta joka tapauksessa Ukko Lode jäi aina sydämeeni tämän hauskan muiston takia, upseeri ja herrasmies näköjään tämä serkku Lode. 

Tässä kohtaa onkin hyvä muistuttaa myös sukututkimukseen liittyen muistitiedon ja lähdekriittisyyden ainaisesta tarpeesta. Tämä serkkukohtaaminen jäi päivämäärältään mieleeni siksi, koska mediassa oli vilkasta erään julkisuuden henkilön kuolinpäivän vuoksi vuonna 2018.

Uskoo toki ken tahtoo, mutta siitä lähtien olin pitkään visusti pää suorana ja tervehtimättä, kunnes aloin huvittuneena iskeä silmää haudalle päin sekä tervehtimään mielessäni kuten ennenkin. Enää ei vastausta ole kuulunut edes pimeällä yksin liikkuessani eikä kuvassakaan Ukko Lode ole minulle vielä takaisin silmää vinkannut. 

Tästä eri vuosisadalla eläneestä serkusta on tullut minulle erityisen tärkeä, sillä tällaiset hauskat muistot pitävät meidät elävät vielä kiinni menehtyneiden sukupolvissa sukututkimuksen saralla. Kannustan siis jokaista käymään hautausmaalla tutustumassa sukulaisten hautoihin ja muistelemaan mukavia muistoja edesmenneistä. 

Ukko Loden lähellä on esivanhempani kummitädin hauta, josta on jo ajan saatossa hautaristi rispaantunut, mutta hautausmaa itsessään on sukututkijoille korvaamaton lähde jo henkilötietojen ja sukulaisuussuhteiden kautta tutkimuksissa. 

Aion ensi kesänä verestellä tätä muistoa sekä yhteistä sukuhistoriaamme Loden vanhan puun tyngän juurella Kuopion Harjulassa. Vuosisatoja vanha puu oli Kuopion historian maamerkkejä hänen Harjulan asuinsijansa mukaan, mutta turvallisuuden vuoksi se aikanaan kaadettiin ja siirrettiin muualle. 

Sukupuuni sijoittuu juuristonsa kautta sinne myös vuosisataa aiemmin eläneiden sukujen kautta, josta aikoinaan huomasin sukulaisuussuhteemme. Käyn lisäksi Sankarihautausmaallakin, jos mahdollisesti muitakin serkkukohtaamisia tapahtuu näiden samojen juurien kautta tulevaisuudessa, ainakin toivottavasti toki elävien kanssa. 

Vinkkinä vielä tähän loppuun, että muistathan käydä tutustumassa Suomen Sukututkimusseuran palveluihin, kuten Hautakivitietokantaan ja Videokirjastoon. Niissä saatat tehdä sukupuuhusi uusia löytöjä sekä oppia lisää sukututkimuksesta ja samalla tutustut myös paikallishistoriaan menneiden sukupolvien avulla. Mukavia sukututkimushetkiä ja pidetään toki yhteyttä, serkut! 

Hanne Clandér 

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin helmikuun 2026 numerossa.