Sauvon Rökman-suvusta

1600–luvulla etenkin Varsinais-Suomessa vielä harvalukuiset sukunimet muodostavat sukututkijalle ansan, sillä saman sukunimen omaavia henkilöitä erehtyy helposti pitämään saman suvun jäseninä. Esimerkistä käy vaikkapa Rökman-Röökman-suvut, joita näyttäisi olevan ainakin neljä.

Sauvon Rökman-suvun kantaisä Johan Jakobinpoika Rökman (k. 1677) oli Karunan kartanon arrendaattori viimeistään vuodesta 1659 vuoteen 1674; kartano kuului tuohon aikaan Horn af Åminne-suvulle. Hänen vanhempansa olivat todennäköisesti Sauvon Sandön rälssitilallinen Jakob Mårteninpoika (k. 1636) ja Sara Henrikintytär (k. 1687). Johan Jakobinpojan puoliso oli nimeltään Anna (k. 1680). 

Johan Jakobinpojan poika oli Sauvon nimismiehenä vuodesta 1687 toiminut Johan Johaninpoika Rökman (s. n. 1656, k. 1701). Hän omisti vuodesta 1686 Sauvon kirkonkylässä keskeisellä paikalla sijainneen ratsutilan, joka sittemmin tunnettiin nimellä Rökmans. Katselmuksessa talon todettiin olevan hyvässä kunnossa ja riittävän tilava nimismiehentaloksi, käräjien pitopaikaksi ja kestikievariksi. Rökmanin aikana Sauvon nimismies sai pitäjän viinanmyyntimonopolin. Nimismiehen virkaan Johan Rökmania suositteli Karunan kartanon omistaja Arvid Horn, joten ilmeisesti entisen arrendaattorin perhe nautti edelleen vaikutusvaltaisten Hornien suosiosta. Rökmanista Sauvo saikin puuhakkaan nimismiehen, joka toimi lisäksi silta- ja jahtivoutina sekä kirkkoväärtinä. Hän oli luku- ja kirjoitustaitoinen, joten hän saattoi tarvittaessa toimia kirjurinakin.

Rökman harjoitti kauppapurjehdusta vieden tavaroita ainakin Turkuun ja Tukholmaan, sillä hän jäi molemmissa kaupungeissa kiinni tulliepäselvyyksistä. 

Johan Rökman avioitui Sofia Keithin (k. 1710) kanssa. Sofia oli isänsä puolelta skotlantilaista sukujuurta; hänen vanhempansa olivat Sauvon Korvalan ratsutilan omistaja, kornetti, kruununvouti Alexander Keith nuorempi (s. n. 1623, k. 1707) ja hänen ensimmäinen puolisonsa Maria Klasintytär Skalm i Finland (k. 1694). 

Rökmanin perheeseen syntyi kuusi lasta, joista kaksi kuoli lapsena. Perheen molemmat pojat, korpraalit Alexander (k. n. 1721) ja Johan (k. e. 1721) kuolivat ilman perillisiä. Tyttäret Maria (s. n. 1677, k. 1749) ja Katariina (s. 1689, k. 1674) jakoivat rusthollin. Kantatila jäi vanhemmalle sisarelle Marialle, jonka puoliso oli räätälimestari Henrik Palin (s. n. 1661, k. 1743). Katariinan puoliso oli Anders Andersinpoika (s. 1674, k. 1751). 

Kaikki sujui hyvin, kunnes Marian ja Katariinan setä, ratsumestari Erik Rökman (s. n. 1659, k. 1733) yllättäen palasi alkuvuodesta 1722 Sauvoon pitkältä sotaretkeltään vaatimaan perintöään ja velkasaataviaan. Erik Rökman kertoi Alexander ja Johan Rökmanin lainanneen häneltä rahaa, Alexander 300 ja Johan 200 kuparitaalaria. Velkaa vastaan he olivat pantanneet hänelle osuutensa Rökmansin rusthollista. Lisäksi Erik Rökmanille kuuluvaa perintöä oli jäänyt hänen veljensä Johan Rökmanin haltuun. 

Henrik Palin ja Anders Andersinpoika epäilivät velkojen todenperäisyyttä, sillä niiden tueksi Erik Rökmanilla oli esittää velkakirjoista vain kopiot. Ratsumestari kertoi menettäneensä alkuperäiset kappaleet muun omaisuutensa mukana vuonna 1720 Uumajassa, josta hän esitti tohtori von Essenin Tukholmassa 30.6.1720 päiväämän todistuksen. 

Oikeutta käytiin pitkään ja hartaasti. Syksyllä 1725 Henrik Palin lopulta tuomittiin maksamaan Erik Rökmanille 220 hopeataalaria ja Anders Andersinpoika 104 kuparitaalaria 30 äyriä. Lisäksi ratsumestarille tuomittiin rusthollista annettavaksi irtainta omaisuutta joko tavarana tai mittamiesten laskun mukaan. Erik Rökman asui sittemmin Paraisilla, missä kuoli naimattomana. 

Pirjo Terho

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin joulukuun numerossa 11/2023.