Papistonsa pilkkaajat

Turussa esiintyi 1600-luvulla papiston ja porvariston välisiä kahnauksia. Erityisesti suomenkielinen pienporvaristo koki papiston ahneeksi. Alempaa seurakuntapapistoa oli porvarinkin helppo haukkua, sillä sen jäsenet olivat usein kotoisin paikallisista porvarisperheistä. Pienporvaristo pelkäsi myös menettävänsä Jumalan sanan kokonaan, kun 1630-luvulta lähtien kirkon virkoihin pyrittiin asettamaan Ruotsista tulleita miehiä, jotka olivat suomen kieltä taitamattomia.

Tätä porvariston kanssa sukeutunutta riitaa johti itse piispa Isak Rothovius, joka oli itsekin ruotsalaissyntyinen. Hän koki turkulaiset pakanoiksi, barbaareiksi ja skorpioneiksi, jotka huusivat kyllä kirkossa Jumalaa, mutta ajattelivat vellipataa ja kaalituuvinkia. Riitaa syntyi mm. Turun kirkkoherran nimittämisestä, kun suomalainen porvaristo pelkäsi jäävänsä kokonaan ilman Jumalan sanaa, jos tehtävään nimitettäisiin ruotsalainen.

Jos korkeampi papisto aiheutti turkulaisille harmaita hiuksia, niin samoin koettiin olevan laita alemman papiston kohdalla. Erityisesti papiston rahanahneutta paheksuttiin. Tuomiokirkon suomalainen kappalainen Jacobus Kilovius ja hospitaalinsaarnaaja Lars Kanis valittivat toukokuussa 1669, että Luostarikorttelissa asuva vaimo Gertrud Ambrosiuksentytär oli laulanut heistä virren Herre tu äst min skiölldh sävelellä seuraavaa: Kilo virren allcka, Kanis saa marckan pallcka, Kanis käy Kilon edell, Kilo sit rumin edell. Kanis hän edes prise, Ja Kilo peräs härise. Toinen versio kuului: Kanis käy Kilon edell, Kilo sitt rumin edell, puall marcka aja taka, eij hän sijt ikän laka.

Turkulaisena porvarin poikana syntyneen Lars Kaniksen käytös herätti huomiota myös aiemmin. Hän ennätti toimia vuonna 1650 kolmen päivän ajan Auran kappalaisena ennen erottamistaan virasta. Vuonna 1656 hän pääsi Turun hospitaalinsaarnaajaksi, mutta tästäkin virasta hänet pidätettiin jo seuraavana vuonna. Tämän jälkeen hän toimi sotilaspappina, mutta vuonna 1662 Turun hovioikeus tuomitsi hänet viralta ja maanpakoon. Hänet armahdettiin maanpakolaisuudesta vuonna 1663. Hän kuoli Turussa 16. tammikuuta 1670.

Kämneri Johan Graan syytti keväällä 1695 porvari Johan Karaa siitä, että tämä oli puhunut sopimattomia kappalainen Jonas Mennanderille katekismuskuulustelussa Jöran Påstin tuvassa. Kara oli sanonut: Perkele huoli, taidamban Pispakin wastata, saaticka ychtä gemeini palcka Pappia. Kara sanoi olleensa juovuksissa, ja kun Mennander oli sanonut hänelle: Mene matkas juopunut, hän oli vastannut: Jos Minä olen juonut, nijn minä olen juonut omalla Rahallain ia eij teidan stuopist.

Toisen todistajan mukaan hän sanoi papille: Omast Kuckarost minä juonut olen, ia eij teidän stuopist, hyfwä herra! Jöran Påstin vaimo Elin Markusdotter todisti, ettei hän tiennyt, mitä tuvassa oli puhuttu, sillä hän sattui olemaan tuolloin ulkona. Siellä Kara oli sanonut vaimolle: Mix ej minua lueteta, kyllä minä taidan luke, waicka minä lukisin Pispan ia Doctorin edes, saaticka yhtä gemeini palcka Pappi.

Näiden Turussa käytyjen kirkollisiin oloihin liittyvien riitojen syytä ei sinänsä tarvitse etsiä kansakuntien etnisestä taustasta, vaan yksinkertaisesti tärkeäksi koetun uskonnon oikeudesta kaikille. Turun virkojen ruotsalaistaminen sorti varmimmin sitä suomalaista porvariston osaa, joka koki jäävänsä ilman uskonnon opetusta ja sen tuomaa turvaa. Näiden oikeustapausten perusteella 1600-luvun alkupuolen turkulaisille vain kaksi auktoriteettia olivat horjumattomia, nimittäin uskonto ja hallitsija. Piispoja ja pappeja ei laskettu ensin mainittuun.

Veli Pekka Toropainen

Filosofian tohtori Veli Pekka Toropainen on Suomen historian tutkija, joka on erikoistunut 1600-luvun historiaan. Toropainen on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen ja Aikakauskirja Genoksen toimitusneuvoston jäsen sekä sukututkimuksen opettaja.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 9/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.