Ominainen – outo saari
Keskisellä Saaristomerellä, Turusta Ahvenanmaalle johtavan laivaväylän varrella, sijaitsee valtion omistama asumaton saari nimeltä Ominainen, jolla on poikkeuksellisen kolkko historia. Kyse on hautasaaresta, johon Rymättylästä ja Nauvosta vietiin kaikki ne vainajat, joita kirkko ei antanut haudata siunattuun maahan. Heitä olivat ainakin murhaajat, muut paatuneet rikolliset ja itsemurhan tehneet.
Ominaisen koko on noin seitsemän hehtaaria ja sen korkein kohta on noin 22 metriä merenpinnan yläpuolella. Saaren rannat ovat karikkoiset ja rantautumispaikkoja on vähän. Saaren maastopohja on kallioinen, mutta rantojen lähistöllä on joitakin metsäisiä alueita, joille kuolleet haudattiin. Tiettävästi rymättyläläiset kuljettivat ruumiit saaren pohjoispäähän ja nauvolaiset lounaispäähän.
Vainajan kuljettamiseen käytettiin huonokuntoisia, usein jo käytöstä poistettuja kulkuvälineitä: avoveden aikaan perässä hinattavaa venettä ja talvella kahta rekeä. Vainajat haudattiin ilman arkkua hätäisesti kaivettuun matalaan hautaan. Joskus ruumis vain jätettiin saarelle, jonne jäi myös ruumiin kuljettamiseen käytetty vene tai reki. Vainajan saarelle vieminen oli kammoksuttu tehtävä ja ennen matkaan lähtöä saattajat tarvitsivat varmasti rohkaisuryypyn tai parikin. Tehtävän suoritettuaan he poistuivat saarelta turhia aikailematta.
Kukaan ei tiedä Ominaisiin haudattujen lukumäärää. Saarella 1960-luvulla suoritetuissa tutkimuksissa löydettiin ihmisen luita ja veneen tai reen osiksi tunnistettavia veistettyjä puunpalasia. Perimätieto saaren käyttötarkoituksesta tuli näin varmistettua.
Toinen Ominaisista kerrottu tarina sijoittuu toisen maailmansodan lopulle. Sen mukaan kotiin matkalla olleet saksalaiset sotilaat pakottivat laivaan heidän tietämättään piiloutuneet suomalaiset sotamorsiamet hyppäämään Ominaisten kohdalla mereen, sillä sotilaita oli ankarasti kielletty ottamasta naisia mukaan. Uimataidottomat naiset hukkuivat, mutta joidenkin onnistui päästä saarelle, josta heidät sittemmin pelastettiin. Tälle tarinalle ei ole löytynyt todisteita.
Ominaisissa tehtyjen tutkimusten jälkeen pystytettiin vuonna 1967 saaren pohjoisrannalla olevaan suureen kiveen muistoristi ja -laatta. Samalla Ominainen siunattiin virallisesti hautapaikaksi. Laatassa olevan tekstin mukaan viimeisenä saarelle haudatiin rusthollari Abraham Abrahaminpoika vuonna 1855. Usein kerrotaan, että saareen olisi 1850-luvulla haudattu myös "Iso-Vallisten Aapo". Luullakseni kyse on kuitenkin yhdestä ja samasta henkilöstä.
Abraham Abrahaminpoika oli kuollessaan 45-vuotias. Hän syntyi ja asui koko elämänsä Rymättylässä, isä oli Heinäisten Vallisten rusthollari Abraham Jöraninpoika ja äiti LenaErikintytär. Isän kuoltua vuonna 1848 Vallinen jaettiin kahden pojan, Henrikin ja Abrahamin, kesken. Kantatila eli Länsitalo jäi viisi vuotta vanhemmalle Henrikille, Abrahamin puolikas oli nimeltään Itätalo.
Abraham Abrahaminpoika avioitui 21. toukokuuta 1839 Anna Kaisa Johanintyttären kanssa, joka oli kotoisin Rymättylän Kepuisten Pohjatalosta. Lapsia syntyi tasaiseen tahtiin kuusi, joista viisi oli elossa isän kuollessa.
Rippikirjaan on Abrahamin kohdalle merkitty kaksi rangaistusta: vuonna 1851 laittomasta paloviinan poltosta ja seuraavana vuonna epäkunnioittavasta käytöksestä kruununpalvelijaa kohtaan. Sen jälkeen onkin vain yksi merkintä: kuollut 31. toukokuuta 1855, hirtti itsensä. Kuolleiden luettelosta voi lukea "ei haudattu kirkkomaalle".
Sanomattakin on selvää, että Ominaisissa kummitteli. Saaresta kuului huutoja ja vihellyksiä, kivet lentelivät itsestään ja saareen rantautuneiden veneiden kiinnitysköysien solmut aukesivat mystisesti. Toivottavasti saaren siunaaminen hautapaikaksi on rauhoittanut tilannetta, vaikka vielä nykyäänkin purjehtijoiden sanotaan karttavan kirottujen saarta.
Pirjo Terho
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin marraskuun numerossa 2024.