Olympiasankarit
Antwerpenin olympialaiset pidettiin 14.8.– 12.9.1920 välisenä aikana. Ainoat kisaohjelmaan kuuluneet talvilajit taitoluistelu (tuohon aikaan puhuttiin kaunoluistelusta) ja jääkiekko kilpailtiin kuitenkin jo huhtikuussa. Ensimmäiset talviolympialaiset pidettiin vasta vuonna 1924 Ranskan Chamonix´ssa.
Saksa, Itävalta, Unkari ja Bulgaria oli suljettu pois kisoista, sillä ensimmäisen maailmansodan päättymisestä oli kulunut aikaa vain vähän. Politiikka on aina kuulunut urheiluun ja sen saivat huomata myös Jakobssonit heti ensimmäisissä harjoituksissaan, sillä he olivat valinneet musiikikseen itävaltalaisen Johann Strauss nuoremman kuuluisan valssin Tonava kaunoinen. Itävaltalainen musiikki oli pannassa ja orkesterin kapellimetari suostui johtamaan valssin vasta pitkien neuvottelujen jälkeen.
Kilpailu käytiin 26. huhtikuuta illalla Antwerpenin Palais de Glacessa, jonka jää oli erinomaisessa kunnossa. Katsomo oli ääriään myöten täynnä parhaimpiinsa pukeutunutta yleisöä, sillä tilaisuus oli juhlava. "Suuri yleisö oli varsin pidättynyt" kirjoittaa Iltalehti "suomalaisiahan pidettiin siellä puolisaksalaisena ja rva Jakobssonhan onkin saksalainen syntyperältään. Viimemainittua seikkaa lienevät norjalaiset alleviivanneet ja huomauttaneet siitä palkintotuomareillekin". Vuonna 1920 Ludovika Jakobsson oli ollut jo vuosia Suomen kansalainen.
Jakobssonit luistelivat viimeisenä kahdeksasta mukana olleesta parista. Kylmäkiskoinen yleisö tempautui kuitenkin pian mukaan Jakobssonien esitykseen ja osoitti luistelun aikana vähän väliä suosiotaan, joista ei luistelun päätyttyä tahtonut tulla loppua.
Voittajasta ei ollut epäselvyyttä, sillä kaikki seitsemän tuomaria asettivat Jakobssonit ensimmäiselle sijalle. Hopeaa saivat norjalaiset Alexia ja Yngvar Bryn ja pronssia englantilaiset Phyllis Johnson ja Basil Williams. Mikään suuri yllätys ei Jakobssonien voitto ollut, sillä vuonna 1920 he olivat jo tunnettuja taitoluistelutähtiä.
Kapellimestari, joka oli vastentahtoisesti johtanut Tonava kaunoisen, joutui palkintojenjaossa myöntämään, ettei orkesterilla ollut vasta kaksi ja puoli vuotta aiemmin itsenäistyneen Suomen kansallishymnin nuotteja. Walter Jakobsson hyräili melodian kapellimestarille ja niin kuultiin ensimmäistä kertaa olympiakisojen historiassa ainakin jonkinlainen versio Maamme-laulusta.
Jakobssonit voittivat urallaan olympiakullan lisäksi lukuisia MM-mitaleita ja muitakin palkintoja. Olympiahopeaa he luistelivat vielä vuonna 1924 Chamonix´ssa. Jakobssonit kiersivät ympäri Eurooppaa erilaisissa näytöksissä ja kutsukilpailuissa – myös ennen olympiavoittoa. Se oli ristiriidassa tuohon aikaan voimassa olleen amatöörisäännön kanssa, joka kielsi ammattilaisten osallistumisen olympialaisiin. Sääntöä osattiin ilmeisesti kiertää alusta asti.
Helsingissä syntynyt Walter Andreas Jakobsson ja Saksan Potsdamissa syntynyt Ludovika Antje Margareta Eilers tapasivat toisensa keväällä 1908 Berliinin uudessa jääpalatsissa. Walter oli saapunut kaupunkiin edellisenä vuonna opiskellakseen sähkö- ja koneinsinööriksi. Molemmat olivat tuossa vaiheessa jo taitavia yksinluistelijoita, mutta alkoivat nyt harjoitella ja kilpailla yhdessä. Avioliitto solmittiin vuonna 1911 ja siitä syntyivät tyttäret Mary (s. 1917) ja Anita (s. 1918). Voittaessaan olympiakultaa Walter oli 38-vuotias ja Ludovika 35-vuotias kahden lapsen äiti.
Walter Jakobsson teki pitkän uran Kone-yhtiön teknisenä johtajana ja hän oli myös tunnettu valokuvaaja. Ludovika Jakobsson valmensi taitoluistelijoita 40 vuoden ajan Helsingfors Skridskoklubbissa. Molemmat toimivat myös taitoluistelun tuomarointitehtävissä. Jakobssonit valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2010 ja kansainväliseen taitoluistelun Hall of Fameen vuonna 2013.
Pirjo Terho
