Koulumestari Johan Winter Uudestakaupungista
Hiljattain opintonsa päättänyt Johan Winter saapui Uuteenkaupunkiin vuonna 1699. Avioitumalla edellisen koulumestarin lesken kanssa hän sai itselleen vaimon lisäksi työpaikan. Menettelytapa oli noihin aikoihin usein käytetty ja hyväksi havaittu. Johan Winter viihtyi Uudessakaupungissa niin hyvin, että jäi sinne pysyvästi.
Johan Winter syntyi Turussa 19. tammikuuta 1674. Hänen vanhempansa olivat kirjanpainaja Johan Winter (k. 1705) ja Kristina Ertvinintytär Herweg (k. 1691). Perheeseen syntyi viisi lasta, joista Johan Winter nuorempi toiseksi vanhimpana.
Johannes Johannis Winter kirjoittautui Turun katedraalikouluun 27. tammikuuta 1687 ja Turun akatemiaan vuonna 1692; papiksi hänet vihittiin Turun hiippakunnassa 21. joulukuuta 1699. Hänen puolisonsa vuodesta 1699 oli Maria Bergia (k. n. 1704), Uudenkaupungin edellisen koulumestarin ja papiston apulaisen Johannes Matthiae Enequistin leski. Avioliitosta syntyi kaksi tytärtä.
Johan Winterin saapuessa kaupunkiin koulurakennus oli pahoin ränsistynyt. Uusi oli kuitenkin jo suunnitteilla ja valmistuikin seuraavana vuonna. Uusi koulu sijaitsi "Alisen pitkänkadun varrella merta päin ja lähellä kirkkoa". Rakennus oli joidenkin mielestä kouluksi aivan liian komea. Kadehtijoihin lukeutui kirkkoherra Samuel Hornaeus, joka vuonna 1705 ehdotti, että hän saisi koulutalon pappilakseen ja pappilasta tehtäisiin koulu. Niin sitten tapahtui.
Koulussa oli 1600-luvun lopulla oppilaita vain parisenkymmentä. He olivat lähinnä kaupungin porvareiden poikia, joiden keskuudessa ei koulusivistystä suuremmin arvostettu.
Koulumestari valittikin porvareiden laittavan poikansa kouluun vastahakoisesti ja ottavan pois "ennen kuin he ovat mitään oppineet". Vasta pappien ryhdyttyä vaatimaan seurakuntalaisilta lukutaitoa, koulun arvostus nousi ja koulun oppilasmäärät hiljalleen kasvoivat.
Oppiaineiden valikoima ei ollut suuri, sillä opetusohjelmassa oli ulko- ja sisälukua, kirjoitusta ja laskentoa. Myös laulua harjoiteltiin, sillä oppilaat lauloivat hautajaisissa ja jouluna kirkossa. Johan Winterin opetustapa oli lempeä ja kärsivällinen, vitsaa hän käytti säästeliäästi. Aikaa myöten Winteristä tuli uusikaupunkilaisten suuresti arvostama henkilö.
Johan Winterin ensimmäinen avioliitto jäi lyhyeksi. Toisen avioliittonsa hän solmi 19. kesäkuuta 1706 Margareta Johanintytär Wanaean (s. 1684, k. 1769) kanssa, jonka vanhemmat olivat Oriveden kappalainen Johannes Wanaeus ja Margareta Prytz. Toisesta avioliitosta syntyi neljä poikaa ja yksi tytär.
Suuri Pohjan sota (1700–1721) päättyi Ruotsin murskatappioon. Suomen kannalta onnettominta oli – ennen näkemättömien sotarasitusten lisäksi – vuonna 1713 alkanut venäläismiehistys eli isoviha. Venäjän sotajoukon tunkeutuessa Suomeen lukematon määrä suomalaisia, pääosin säätyläisväestöä, pakeni Ruotsiin. Myös Uusikaupunki tyhjeni "paremmasta väestä" porvareiden pakkautuessa laivoihinsa ja suunnatessa Ruotsiin.
Uudenkaupungin virkamiehistä ainoastaan raatimies Nestenius ja koulumestari Winter jäivät kaupunkiin ottamaan vastaan mitä tuleman piti. Nestenius vangittiin ja Winterin venäläiset määräsivät kaupungin veronkantomieheksi. Tehtävä oli epäkiitollinen, mutta Winter yritti parhaansa mukaan tasapainoilla surkeissa oloissa kituuttavien kaupunkilaisten ja venäläisten vaatimusten välillä. Hän onnistui tehtävässään vähintään tyydyttävästi, sillä useilla paikkakunnilla vastaaviin tehtäviin määrätyt joutuivat isonvihan jälkeen väestön kiukun ja syytösten kohteeksi. Niin ei käynyt Winterille.
Venäläismiehistyksen päättyessä vuonna 1721 Uusikaupunki oli raunioina. Koteihinsa vähitellen palaavia kaupunkilaisia odotti vyön kiristys ja mittava jälleenrakennustyö. Ainoastaan 24 taloa oli asuttavassa kunnossa, muut olivat raunioina tai tykkänään hävitetty. Kirkko oli vielä pystyssä, joskin huonossa kunnossa. Koulutalo oli sekin pahoin kärsinyt, mutta saatiin korjattua välttävään kuntoon.
Johan Winter jatkoi koulumestarina vuoteen 1745 hoitaen virkaa kuitenkin maaliskuuhun 1747 asti. Kaupunkilaisten keskuudessa hänet tunnettiin "vanhana herra Johanneksena", joka oli niin omistautunut opetustyölle, että hän "huvitteli vielä 80. ikävuodellaan silloin tällöin opettamisella" toisin sanoen toimi ilmeisesti vielä myöhemminkin tarvittaessa opettajan viransijaisena.
Ansioistaan koulumestarina Johan Winterille myönnettiin rehtorin arvo. Hän eli aikakauden mittapuun mukaan tavattoman vanhaksi, sillä kuollessaan 2. joulukuuta 1765 hän oli lähes 92-vuotias.
Pirjo Terho
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin tammikuun numerossa 2025.