Kirkkoväärti

Vielä 1860-luvulla suurin osa maaseutupitäjien yhteisöä edustavista toimihenkilöistä kuului kirkon piiriin. Papisto ja talonpojat valitsivat keskuudestaan moninaisen joukon henkilöitä, jotka huolehtivat yhteisistä asioista sekä kirkon toiminnasta.

Kirkkoväärti, kuudennusmies, unilukkari, kirkonvartija, kellonsoittaja, urkujenpolkija, haudankaivaja ja pesijätär huolehtivat kukin omista tärkeistä tehtävistään. Tietoja heidän toimistaan on jäänyt seurakuntien arkistoihin kirkontileihin, joista suurin osa on saatavissa sähköisessä muodossa. 

Kirkontilit ovat nimensä mukaisesti seurakunnan kirjanpito tuloista ja menoista. Tilikirjan aukeaman vasemmalle sivulle merkittiin tulot (debet, inkomst) ja oikealle menot (credit, utgift). Tuloihin kuuluivat hautausmaksut, kastetilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa kootut kolehdit, joista voi tulkita vierasmääriä sekä sosiaalista asemaa, kirkon saamat sakkorahat esimerkiksi salavuoteudesta, ennenaikaisesta vuodeyhteydestä, kortinpeluusta ja sapatin rikkomisesta. Tuloihin merkittiin myös kirkolle annetut ylimääräiset lahjoitukset. 

Kirkontilit ovat säilyneet eri seurakunnissa hyvin eri ajoilta. Vanhimmat ovat jo vuonna 1469 alkavat Kallialan kirkontilit, jotka ovat säilyneet muurattuna sakastin seinäkomeroon. Ne osoittavat, että seurakunnilla oli kirjanpitonsa jo keskiajalla. Tässä artikkelissa mainituista seurakunnista Loimaan tilit alkavat vuodesta 1631, Tohmajärven 1686 ja Vöyrin 1724.

Arvokkain talonpoikien suorittamista kirkon tehtävistä oli kirkonisännän eli kirkkoväärtin toimi. Siihen valittiin vakavarainen ja kunniallinen isäntä, joka kykeni hoitamaan kirkon tilejä ja keräämään tulot. Vielä 1700-luvun alkupuolella useat kirkkoväärtit olivat kirjoitustaidottomia, joten pappia tarvittiin laatimaan itse ruotsinkielinen tilikirja. 

Tärkein kirkkoväärtin tehtävistä oli kassaan tulevien maksujen kerääminen. Loimaan kirkkoherra Matthias Rungius ilmoitti lokakuussa 1703, että entinen kirkkoväärti Henrik Bertilinpoika oli velkaa Loimaan kirkonkassaan 19 taalaria 28 äyriä. Henrik hyväksyi tämän sillä huomautuksella, että hän oli jo maksanut seuraavalle kirkkoväärtille Klokkarlan Simon Olofssonille kuusi taalaria tästä summasta. 

Yhtenä kirkkoväärtin tehtävänä oli kirkon rakennuksilla suoritettujen töiden valvominen. Loimaan kirkkoväärti ja nimismies Henrik Bertilsson valitti toukokuussa 1681, että turkulainen kirkonrakennusmestari Jöran Simonsson oli paanuttanut ja tervannut Loimaan kirkon katon kesällä 1679. Työ oli tehty niin huonosti, että katto vuoti useasta kohdasta ja terva oli valunut siltä pois. Kruununvouti Erik Flodmanin kutsumana todistajana asiassa oli Vampulan kirkkoväärti Thomas Hosike. 

Vöyrin kirkontilien menosarake antaa laajan kuvan kirkkoväärtille erikseen rahalla korvatuista tehtävistä. Johan Korvolainen toimi kirkkoväärtinä Vöyrillä vuosina 1723─48. Palkkana vuoden palveluksesta, johon kuului kirkon kassasta huolehtiminen ja siihen tulevien maksujen kerääminen, maksettiin kymmenen kuparitaalaria ja 1730-luvulta lähtien kahdeksan taalaria.

Ehtoollisviini ja öylätit ostettiin Vöyrille vaasalaisilta kauppiailta. Vuodesta 1737 viininostomatkat ilmoitettiin erillisissä seurakunnan viinitileissä. Jokaisesta matkasta maksettiin korvauksena kaksi kuparitaalaria. Johan Korvolaiselle korvattiin keskimäärin neljä matkaa vuodessa. Kerrallaan espanjalaista ja ranskalaista viiniä haettiin 15½ kannunmittaa ja öylättejä 300─800 kappaletta. Maaliskuussa 1727 Korvolainen sai lisäksi 16 äyriä viinin puisten säilytysastioiden pantojen valmistamisesta. 

Kun Vöyrin kirkkoon hankittiin vuonna 1726 uutta kirkonkelloa, maksettiin sen kielen ja kannatinlaitteen rautaosien takomisesta sepälle. Samalla Korvolainen sai 24 kupariäyriä osallistuttuaan kielen takomiseen ja annettuaan työhön kolme tynnyrillistä hiiliä. Toukokuussa 1728 Korvolaiselle maksettiin 24 äyriä kolmesta naulasta rautaa, jotka hän oli antanut hankitun kellon kannattimien tasapainottamiseen. Tammikuussa 1729 Korvolainen sai taalarin syötettyään seppää ja tämän renkiä näiden takoessa kirkolle kirveen, kangen ja lapion. Lisäksi Korvolainen antoi tähän työhön hiilet. 

Elokuussa 1731 Johan Korvolainen sai yhden taalarin telineiden puunaulojen veistämisestä. Rakennusmestari Johan Knubb levensi tuolloin Vöyrin 1626 rakennetun – nykyisin Suomen vanhimman puukirkon – runkohuoneen yhteyteen 1702 rakennettua kellotapulia. Samalla vuosikymmenellä Korvolainen hankki kirkolle tervaa katon tervaamiseen. Häneltä ostettiin vuonna 1739 kaksi vasikannahkaa, joista aiottiin valmistaa säämiskää ja sidottavien kirjojen kannet. Huhtikuussa 1745 hän sai korvauksen kaikenlaisesta rautatyöstä kirkontornin korjauksessa. Hän oli lisäksi raudoittanut neljä puusalpaa. 

Keväällä 1729 kirkkoon oltiin hankkimassa uutta pienempää kelloa. Tuolloin Korvolainen toimitti Vaasaan raatimies Bladille kellon ostamiseen tarkoitetut 827 kuparitaalaria. Saman vuoden joulukuussa Korvolaiselle ja kolmelle muulle miehelle maksettiin yhteensä 16 kuparitaalaria kellon noutamisesta meriteitse Vaasasta. Matka oli kestänyt kuusi vuorokautta. Samana päivänä Korvolainen ja kolme muuta miestä saivat korvauksen kellon nostamisesta tapuliin ja sen kiinnittämisestä tukkiinsa. Tämä työ kesti kolme päivää. 

Mainitut tehtävät ja hankinnat osittavat kirkkoväärtin olleen velvollinen tarttumaan myös ruumiilliseen työhön kirkosta huolehdittaessa. Johan Korvolainen kuoli 9.5.1756 halvaukseen kotitilallaan Vöyrin Rejpeltin kylän Korvolaisen talossa. Hautausmaksu oli alhainen 2 taalaria, sillä kirkon luottamusmiehenä hän nautti ilmaisen hautapaikan. 

Veli Pekka Toropainen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin syyskuun numerossa 8/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.