Kirkkoherra Laurentiuksen lahjoitus

Eskil Fincke vahvisti 13.7.1426 edesmenneen setänsä, Hattulan kirkkoherra Laurentius Fincken oman sielunsa ja vanhempiensa sielujen autuudeksi Turun tuomiokirkolle tekemän testamenttilahjoituksen, joka koski Laurentiuksen isänperintönä saamaa osuutta Paimion Moision talosta.

Eskil, jolla oli perintöosuus samaan taloon, vahvisti lahjoituksen ehdolla, että hän, hänen lapsensa ja näiden jälkeläiset saavat asua ja viljellä kyseistä taloa elämänsä loppuun saakka tuomiokirkolle maksettavaa neljän markan vuotuista veroa vastaan. Piispa Maunu Tavast ja Turun tuomiokapituli ottivat lahjoituksen vastaan 22.7.1426 ilmoittaen samalla suostuvansa Eskilin asettamiin ehtoihin.

Moisio oli keskiajalla eräs Paimion huomattavimmista kylistä. Pakanuuden ajalla moisio tarkoitti todennäköisesti päällikön asuinkartanoa. Tämä selittäisi sen, miksi niin monessa Varsinais-Suomen pitäjässä on Moisio-niminen kylä. Paimion Moision sijainti pitäjän sydämessä on hyvinkin päällikönkartanolle sopiva.

Kirkkoherra Laurentiuksen on joskus arveltu toimineen ennen Hattulaan siirtymistään lyhyen aikaa Paimion kirkkoherrana, mutta ilmeisesti oletus on väärä. Lahjoitusasiakirjan sanamuodolla Laffrentz aff Pemar, som kirckehärde tho i Hattvlom war tarkoitetaan kaiketi vain, että Laurentius oli kotoisin Paimiosta ja kuollessaan Hattulan kirkkoherra.

Hattula ei ollut mikä tahansa seurakunta. Varhain 1200-luvun alkupuolella perustetun seurakunnan kirkko oli keskiajalla suosittu pyhiinvaelluskohde, jonne saapui pyhiinvaeltajia ulkomaita myöten. Sitä suositteli itse unionikuningatar Margareeta. Hattulan kalkkimaalauksistaan kuuluisa Pyhän Ristin kivikirkko rakennettiin 1400-luvulla ja jo sitä ennen samalla paikalla oli puukirkko.

Laurentius Fincke oli Hattulan kirkkoherran apulainen jo vuonna 1414 ja kirkkoherra viimeistään vuodesta 1417 kuolemaansa, noin vuoteen 1426 asti. Hänen ei tiedetä opiskelleen missään yliopistossa, mutta Turun katedraalikoulua hän kuitenkin todennäköisesti kävi. Tähän viittaa ainakin Laurentiuksesta joskus käytetty lisänimi Djäkn (teini).

Fincke on eräs Suomessa keskiajalla vaikuttaneista rälssisuvuista. Suomeen muutti keskiajalla runsaasti saksalaisia, jotka olivat pääasiassa kauppiaita tai käsityöläisiä. Myös monen suomalaisen rälssisuvun juuret ovat Saksassa; näihin lukeutuu Fincke. Kirkkoherra Laurentiuksen sinetissä ei ole rälssisuku Fincken tunnuksia.

Paimion Moision Fincket ovat jääneet vähälle huomiolle luultavasti siksi, että säilyneiden tietojen pohjalta he ovat vaikeasti liitettävissä Fincke-rälssisukuun. Fincke oli keskiajan Saksassa melko tavallinen porvarinimi, joten ei ole varmaa, että kaikki Suomessa keskiajalla asuneet vähälukuiset Fincket olivat saman suvun jäseniä.

Samana päivänä Eskil Fincken lahjoitusasiakirjan kanssa eli 13.7.1426 laadittiin Turussa toinenkin Fincke-sukua koskeva asiakirja. Kyse ei voi olla sattumasta, vaan samanaikaisesti laadittujen asiakirjojen täytyy liittyä toisiinsa. Tallinnan raadille osoitetussa kirjeessä kuusi Turun raadin jäsentä vahvisti, että Olof Fincke, hänen sisarensa Margareta ja heidän sisarensa tytär Kristina, joka jo asui Tallinnassa, ovat syntyneet "oikeasta avioliitosta". Eskilin ja kolmen asiakirjassa mainitun Fincken välinen sukulaisuus on tuntematon.

Sysäyksen Olofin ja Margaretan Tallinnaan siirtymiselle saattoi antaa Moision osaomistajan, kirkkoherra Laurentius Fincken kuolemasta aiheutunut talon omistussuhteiden muutos. Olof Fincke mainitaan sittemmin Tallinnassa porvarina vuosina 1428–1444. Hänen lankonaan vuonna 1440 mainittu tallinnalainen porvari Heinrich Tegerink oli todennäköisesti Margaretan puoliso. Turussa mainitaan vuonna 1426 porvari Michel Fincke.

Fincke-suku näyttäisi jakautuvan kahteen osaan: rälssimies Gödeke Fincke vanhemmasta (mainitaan 1375–n. 1398) polveutuvaan rälssisukuun ja todennäköisesti Paimion Moisiosta lähtöisin olevaan porvarisukuun. Se, miten nämä kaksi sukua kytkeytyvät toisiinsa vai kytkeytyvätkö mitenkään, on toistaiseksi selvittämättä.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin joulukuun 2024 numerossa.