Kestikievarin palkolliset
Kestikievarissa tarvittiin tavallista enemmän palkollisia. Kestikievari Henrik Ruuthilla 1600-luvun Turussa heitä palveli kotitaloudessa, kellarinpidossa ja kyydityksissä. Palkollisten määrä koko Turun kaupunkiväestöstä pysytteli 1600-luvun jälkipuoliskolla 20 prosentin paikkeilla. Noin kolme neljäsosaa palkollisista oli naisia. Rengit ja piiat olivat ideaalitapauksessa samassa asemassa kuin perheen lapset. Heidän tuli olla ehdottoman kuuliaisia isännälle ja emännälle, ja tehtävä heille annetut toimet nurkumatta. Tätä vastaan he saivat rahapalkan, vaatetavaraa, ruoan ja lämmön.
Kaupungissa palvelus otettiin tavallisesti puoleksi tai koko vuodeksi. Palkollinen ei saanut poistua isäntäväkensä talosta ilman lupaa. Mikäli hän kuitenkin jätti palveluspaikkansa ennen aikojaan, oli hän korvausvelvollinen isännälle. Piika Lisbeta Sigfridsdotter tunnusti helmikuussa 1663, että Henrik Ruuth oli pestannut hänet piiakseen edellisenä syksynä kahden taalarin pestirahalla ja lupaamalla vuosipalkkaa kymmenen taalaria. Koska hän ei halunnut suorittaa palvelustaan loppuun, määrättiin hänet maksamaan isännälleen kyseinen summa.
Palkolliset kuluttivat varsinkin kenkiä paljon. Vuosipalkkaan saattoi kuulua niitä useampi pari, sillä ne kuluivat pohjistaan helposti rikki. Henrik Ruuth pyrki ratkaisemaan asian omalla tavallaan, mutta rikkomalla tarkoin säädeltyä kaupunkiammattikunnan oikeuksia.
Ruuth valitti heinäkuussa 1667 sitä, että suutareiden ammattikunta oli hankkinut hänelle 40 hopeamarkan sakon luvattomasta kenkien teettämisestä. Niiden valmistamiseen oli oikeus ainoastaan ammattikunnan jäsenillä. Ruuth selitti, että kun hänen oli jokin aika aiemmin teetettävä kenkiä väelleen, oli hän etsinyt kaikkialta kaupungista suutaria tähän tehtävään. Hän ei ollut kuitenkaan löytänyt ketään, joka olisi ottanut tehtävän vastaan. Siksi Ruuth oli ottanut tehtävään kaksi ammattikunnan ulkopuolista miestä, jotka olivat tehneet töitä hänelle. Ruuth sanoi vielä, että koska hänellä oli paljon väkeä palveluksessaan, hänen oli mahdotonta teettää kaikille heille kenkiä ammattikuntamestareilla, jotka olivat kalliita.
Koska Ruuth oli rikkonut selvästi ammattikunnan sääntöjä, piti raastuvanoikeus hänen sakkotuomionsa nurkkamestareiden käytöstä voimassa. Varsinkaan juuri kaupunkiin tulleilla palkollisilla ei aina ollut selkeää käsitystä oikeuksistaan, sillä he eivät tunteneet lainsäädäntöä, eikä heillä ollut välttämättä ketään, jonka puoleen kääntyä kysymyksineen. Raati puolusti kunniallisia kaupunkilaisia tarvittaessa, mutta myös lähipiirillä oli suuri merkitys. Myös sukulaiset pitivät palkollisten, eritoten piikojen puolia.
Toisen palkollista ei saanut houkutella pois palveluspaikastaan. Ratsumiehen leski Agneta Henriksdotter, joka asui Matts Koukkarin lesken talossa, ei voinut kieltää toukokuussa 1663 houkutelleensa sisartaan Annaa pois Henrik Ruuthin palveluksesta ja majoittaneensa tätä Koukkarin talossa. Siksi hänelle tuomittiin kolmen markan sakko.
Piikojen tehtävät olivat suurissa talouksissa, kuten kestikievareissa, jo 1600-luvulla eriytyneitä. Henrik Ruuthin taloudessa osa piioista osallistui kotitalouden hoitamiseen emännän valvonnassa. Ruuthilla oli myös puotipoika myymässä hänen kauppapuodissaan. Tämän vastuulla oli kaupan varasto ja kassa. Turun kellareissa, eli paremman luokan ravintoloissa oli usein palveluksessa kellaripiikoja, jotka huolehtivat tarjoilusta. Toisinaan heidän vastuullaan oli myös kellarin kassa. Ruuth kertoikin, että hänen tarjoilusta huolehtineella piiallaan oli oma erityinen kellarinsa vastuullaan, josta hän nouti juomia. Sinne ei ollut kellään muulla avainta kuin piialla.
Ruuthin vastuulla oli myös matkustavaisten kyyditseminen kestikievarista eteenpäin näiden matkalla. Tätä varten kaupunki järjesti hänelle hevosia, mutta hänen omat renkinsä huolehtivat kyydeistä ainakin osittain, sillä kestikievarin piiriin kuuluville porvareillekin oli määrätty velvollisuus osallistua niihin. Tehtävään lähetettiin porvariston renkejä. Toisinaan kyydit jäivät rengeiltä suorittamatta syystä tai toisesta, ja silloin isäntä sai sakot.
Veli Pekka Toropainen
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin lokakuun 2025 numerossa.
