Hyvää Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivää!
Tänään juhlistamme Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen liputuspäivää, joka sai virallisen aseman vakiintuneena liputuspäivänä sisäministeriön päätöksellä vuonna 2021. Ensimmäisen kerran päivää vietettiin 1.10.2016 Miina Sillanpään syntymän 150-vuotisjuhlavuonna. Miina Sillanpään Säätiö ja Miina Sillanpään Seura olivat muun muassa tahoja, jotka hakivat liputuspäivää. Päivämäärä valittiin historiallisesta syystä siksi, että 1.10.1906 astuivat voimaan uusi vaalilaki ja valtiopäiväjärjestys, jotka loivat perustan suomalaiselle demokratialle ja mahdollistivat naisten osallistumisen vaaleihin.
Kuka oli Miina Sillanpää?
Miina Sillanpää (Vilhelmiina Riktig, 4.6.1866–3.4.1952) syntyi yhdeksänlapsiseen työläisperheeseen Jokioisilla. Miina oli sisaruksista kolmanneksi nuorin. Hänen vanhempansa olivat torppari Juho Riktig ja vaimo Leena (o.s. Roth). Köyhyys ja vaatimattomat olosuhteet leimasivat hänen lapsuuttaan. Lapsuudessa hän kävi ajan tapaan kiertokoulua ja myöhemmin tehdaskoulua. Miina aloitti nuorena ansiotyöt piikana, mikä oli yleinen tapa vielä 1800-luvun lopulla. Lähtökohdista huolimatta hän kehitti itseään aktiivisesti ja nousi määrätietoisuudellaan yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi ja tasa-arvon edistäjäksi.
Miina ei avioitunut eikä saanut omia lapsia, mutta hänellä oli läheisiä sisaruksia ja sukulaisia, joiden kanssa hän piti yhteyttä. Hänen elämänsä keskittyi vahvasti yhteiskunnalliseen työhön ja erityisesti naisten aseman parantamiseen.
Vaikuttava ura ja perintö
Sillanpää oli yksi Suomen ensimmäisistä 19 naiskansanedustajasta, jotka valittiin vuonna 1907. Hän toimi kansanedustajana yhteensä 38 vuotta. Vuonna 1926 hänet nimitettiin Väinö Tannerin hallitukseen toiseksi sosiaaliministeriksi, jolloin hänestä tuli Suomen ensimmäinen naisministeri. Hän ajoi erityisesti työläisnaisten ja yksinäisten naisten asiaa, ja oli 1930-luvulla aktiivisesti mukana ensikotitoiminnan kehittämisessä. Häntä onkin kutsuttu koko Ensikotijärjestelmän perustajaksi. Lisäksi hän toimi presidentin valitsijamiehenä useissa vaaleissa ja sai kunnian toimia eduskunnan kunniapuhemiehenä vuoden 1945 vaalien jälkeen, jolloin hän oli jo lähes 80-vuotias.