Hautajaisrunoutta

Suomessa painettiin 1600- ja 1700-luvuilla paljon ns. henkilökirjallisuutta, lähinnä onnittelu-, hää- ja hautajaiskirjasia. Kansalliskirjasto on digitoinut niitä runsaasti, joten niihin on pääsy esimerkiksi osoitteessa finna.fi.

PORMESTARIN SURU
Turun oikeuspormestari Nicolaus Lietzen hautasi vaimonsa Katarina Wernlen Turun tuomiokirkkoon pääkuorista ostamaansa hautaan 22.3.1657. Hautapaikan, arkun päällä olleen paarivaatteen ja viisi ja puoli tiimaa kestäneen kellojensoiton kustannukset olivat 80 kuparitaalaria. Hautasija annettiin vanhan tavan mukaan ilmaiseksi, sillä Katarina oli ensimmäinen vainaja, joka haudattiin hautaan sen ostamisen jälkeen. Tällaisia tietojahan sukututkija odottaa löytävänsä. Katarinan painettu surujulkaisu kertoo kuitenkin enemmän hänen sanomakseen muotoiltuna runona:

Eder jagh nu den högste Gudh Medh barnen små befaller. Uptuchtar them effter h. ansbudh Och til Gudzfruchtan hålla. 

Teidät ja pienet lapseni suljen minä nyt Jumalan huomaan. Kurittakaa heitä Hänen käskyjensä mukaan ja kasvattakaa heidät Jumalan pelossa. Pormestari puolestaan oli aivan surun murtama. Hän valvoi yönsä itkien menetystään ja riutui kuin yksinäinen häkkilintu. Oma suru ja murhe lapsista purkautui rajuna:

Ja när jagh hörer barnen små Sin moders dödh begråta Kan jagh medh tårar eij affståå Uthan sucka och låta. Kär Fader hwad är thet för låth Som i wår gård nu höres? Effter mång ögon göras wååt Och alla klockor röras. Något nytt wist på ferde är Thet kan eij annors wara Medan alle som komma här Swart sorgekläder draga. Gudh tröste eder min barn kiär Tijdh nogh så i förnimma Hwadh nytt som nu på färde är Thet båthar ehr så ringa. Edher Morkiär på Båren ståår Jagh förmå eij omtala För suckan Engslan och mång tåår Gudh han eder hugswala.  

Kun kuulen pienten äidittömien lasteni itkun, en voi kuin kyynelehtiä ja huokailla. Lapset kysyvät mitä outoa ääntä kodistamme kuuluu. Jotain uutta lienee matkalla, kaikilla ovat silmät kyynelissä ja suruvaatteet yllä ja kellot soivat. Jumala lohduttakoon teitä pienet lapseni, sillä se mitä nyt tapahtuu, ei voi teitä lohduttaa. Teidän äitikultanne makaa paareilla enkä saata puhua siitä. Jumala ottakoon teidät suojiinsa.

LAPSEN HAUTAJAISRUNO
Vanhempia voitiin lohduttaa lapsen sanoilla, kuten pienen Maria Pettersdotter Hacksin hautajaisrunossa 12.10.1679:

Gudh togh min Siäl til sigh Til Glädie Gamman Frögd til Lust ewinnerligh, Här får iagh see min Fahr och andra Wänner kära Hoos Gudh mitt Liuus och Skiöl min enda hiertans ähra. Här med jagh är tilfredz at Herren gör migh gott; Min Siäl uhr Döden togh han ock från Werldzens Spott. 

Jumala otti sieluni luokseen, iloon ja riemuun ikuiseen. Täällä saan mä nähdä isäni ja ystäväni, luona Luojani, valoni ja kilpeni, sydämeni ainoan kunnian. Tähän minä tyydyn, sillä Herrani haluaa minulle hyvää, kun otti sieluni pois kuoleman ikeestä ja maailman pilkasta. Turun hovioikeuden asessoriksi ylennyt Nicolaus Lietzen itse haudattiin yhdessä toisen vaimonsa Margareta Ekebomin ja Savon kihlakunnantuomarina toimineen poikansa Nicolaus Lietzenin kanssa 21.2.1692 samaan hautaan Katarinan kanssa. 

Veli Pekka Toropainen