Barbaarinen mies

Vaikea perintöriita sai toisinaan seurakseen syytöksen seksuaalirikkomuksesta. Turkulaisen avioparin Cecilia Suikin ja Daniel Kohman tapauksessa 1600-luvun alussa mies oli itse tuomittu huoruudesta, mutta koska hän ei halunnut vaimonsa saavan omaisuuttaan haltuunsa, syytti hän myös vaimoaan perusteettomasti huoruudesta. Hän onnistuikin testamenttaamaan omaisuutensa suvun ulkopuolisille henkilöille, mutta perillisten sinnikäs taistelu oikeuksistaan johti vihdoin yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen omaisuuden palauttamiseen perheelle. Tapaus osoittaa myös sen, että mieskin oli huoruustapauksissa lainalainen ja joutui teostaan edesvastuuseen.

Kaltoinkohdeltu vaimo

Vaimo Gertrud Tolpo ja Erik Ruskean vaimo Margareta Larsdotter, jotka olivat palvelleet 12 vuotta Suikkilan talossa siihen aikaan kun Daniel Kohma tuli sinne isännäksi, todistivat seuraavaa:

1. Danielin oma omaisuus oli tuotu Suikkilan taloon yhdessä pyöreässä askissa.
2. Vaimo Cecilia Larsdotter oli teettänyt miehelleen kolme pukua häitä varten.´
3. Vaimo Cecilialla oli ollut siihen aikaan kaikkea hyvää sekä varasto- että kauppa-aitoissaan.

4. Osan tästä omaisuudesta häneltä oli ottanut Daniel.

5. Daniel oli lopulta pitänyt Ceciliaa niin pahoin, ettei hän ollut antanut tälle edes kenkäparia, vaan oli sulkenut hänet täysin omaisuutensa hallinnasta.
6. Daniel oli vienyt Suikin rahoja korien täydeltä tilalleen Kelhoisiin.

7. Daniel oli myynyt Suikin viljaa kruunulle ja ostanut rahoilla Kåkenhusin talon Luostarikorttelista omiin nimiinsä. 8. Daniel oli ollut ryöstetty putipuhtaaksi, kun hän oli tullut Suikkilaan, sillä herttua Kaarlen valta oli antanut kiduttaa häntä laivanmastossa ja pitänyt vankeudessa. Tämän kaiken vaimot halusivat todistaa valallaan.

Suikin kauppahuone oli ollut olemassa jo 1550-luvulla, jolloin sitä hallitsi Markus Suikki. Hänen poikansa Eskil, Matts ja Jakob toimivat myös kauppiaina. Jakob Suikki, joka mainitaan Turussa vuosina 1576−1601, oli Cecilia Larsdotter Suikin ensimmäinen puoliso ja Daniel Mattsson Kohma toinen. Suikin suvun viimeiset edustajat tällä nimellä olivat mainitun Matts Suikin kauppiaana toimineet pojat Sigfrid ja Thomas, sekä Thomasin kaupunginvartioston kirjurina toiminut poika Thomas Thomasson Suikki. Tämän poika Laurentius Suicherus siirtyi pappissäätyyn.

Cecilia Suikin toinen mies Daniel Kohma sai siis avioliiton kautta varakkaan kauppiassuvun omaisuutta ja hän ottikin sen haltuunsa niin, että Suikin suku koki menettäneensä sen hallinnan täysin. Omaisuus oli niin merkittävä, että vaimo Cecilia Suikin tyttären Brita Jakobsdotter Suikin mies porvari Mickel Ryttare vaati sitä itselleen vielä 1640-luvulla. Samaan aikaan myös Daniel Kohman sisaren Sara Mattsdotterin miniä Agneta Johansdotter taisteli henkilökohtaisesti anoppinsa oikeudesta Mätäjärven korttelissa Hämeenkadun varrella sijainneeseen Kohman taloon, jonka Ryttare oli myynyt vaimonsa perintönä.

Perintöriidat

Edesmenneen Daniel Kohman toinen sisar Gertrud Mattsdotter tuli kesäkuussa 1624 raastuvanoikeuteen vaatimaan perintöään Kohman talosta. Mickel Ryttare esitti kamreeri Johan Ottessonin antaman todistuksen siitä, että kyseinen Kohman talo oli annettu huomenlahjaksi Daniel Kohman vaimolle Cecilia Suikille. Koska Cecilia Suikki oli kuollut miehensä jälkeen, halusi Ryttare pitää talon, sillä hänen vaimonsa oli heidän tyttärensä. 

Kamreeri Johan Ottesson esitti Daniel Kohman kuolinvuoteellaan saneleman tunnustuksen. Kohma oli ollut kolme ja puoli vuotta ilman ehtoollista häneen kohdistuneiden huoruussyytösten vuoksi. Piispa ja käskynhaltija olivat lähettäneet Turun kirkkoherra Joachimus Stutaeuksen ja Turun linnan saarnaaja Thomas Simoniksen kuulustelemaan häntä. Vaikka he olivat uhanneet häntä hänen sielunsa ikuisella kadotuksella, oli hän toistanut useita kertoja, ettei voinut tunnustaa sellaista, johon hän ei ollut syyllistynyt. Papit olivat lisäksi huomauttaneet hänelle, että korkeat herrat ja hyvät miehet olivat tuominneet hänet syylliseksi, joten hänelle ei voitu jakaa sakramenttia. Kyse oli siitä syytöksestä, jonka hänen vaimonsa ja jotkin muut naiset olivat esittäneet hänen harjoittamastaan huoruudesta.

Daniel Kohma oli todennut edelleen, että hän vastaisi vasta Jumalan ankaralla tuomiolla, mutta ei tunnustaisi sitä mitä ei ollut tehnyt, ei vaikka hänet heitettäisiin suohon. Papit vetosivat edelleen hänen omaantuntoonsa, mutta hän ilmoitti aina protestoineensa saamaansa tuomiota, kuten käskynhaltijakin tiesi. Hän halusi kiittää käskynhaltijaa pitkämielisyydestä kanssaan sekä kärsimästään vaivalloisesta vankeudesta. Hän syytti petollista ja uskotonta vaimoaan ja tämän vävyä hyvinvointinsa ja elämänsä viemisestä. Seuraavaksi papit olivat kysyneet, antaisiko hän anteeksi vaimolleen, vävylleen ja kaikille niille, joiden katsoi rikkoneen itseään vastaan. Samoin kysyttiin, pyytäisikö hän anteeksi niiltä, joita vastaan hän oli rikkonut, kuten Jumala sanassaan vaati. Tämän hän ilmoitti tekevänsä mielellään, mutta itse asian ja tuomion hän halusi alistaa Jumalalle ja maalliselle esivallalle.

Kohma oli tehnyt perillisikseen testamentillaan kruunun virkamiehet Claes Hornin, Olof Strålen, Bror Andersson Rålambin ja Johan Ottessonin. Papit kysyivät, eikö hän siis halunnut jättää vaimolleen ja perheelleen mitään omaisuutta? Hän vastasi, että hänen vaimonsa oli jo saanut 600 taalaria yli sen mikä hänelle kuului. Mitä muuhun sukuun tuli, hän oli ostanut itse kaiken omaisuutensa ja suvulla ei ollut siihen mitään oikeutta lain mukaan. Lisäksi Kohman sisarentytär Hebla oli liittoutunut hänen vaimonsa kanssa ja kieroillut häntä kohtaan. Niinpä sukulaisilla ei ollut enää oikeutta hänen omaisuutensa.

Saatuaan 11. syyskuuta 1619 synninpäästön ja ehtoollisen hän eli enää tuskin tuntiakaan. Asiakirjan sinetöivät pappien lisäksi turkulaiset porvarit Thomas Träll, Samuel Litskou ja Wellam Jämse, joka oli kamreeri Johan Ottessonin vävy. Oikeus totesi, ettei vaimo Cecilia Suikki ollut koskaan rikkonut miestään vastaan ja hänellä oli siten oikeus huomenlahjaansa Kohman taloon Hämeenkadulla, joka tulisi hänen tyttärelleen Mickel Ryttaren vaimolle. Sisar Gertrud Mattsdotterille oikeus ei katsonut voivansa antaa mitään perintöä.

Veli Pekka Toropainen